2016/03/26

juokse

 olen alkanut kuuntelemaan kokonaisuuksia enkä osaa murennella velvollisuuksia  samalla tavalla kuin leipiä 
ja muita höttöjä. nukun ohi. 
 jokatoinen yö 
valvon ja mietin vallattuja tiloja, koteja ja niitä jotka saavat 
myöntäviä vastauksia.  
 jokatoinen yö 
elämä on liian totta ja nukun sängyn väärässä päädyssä nähden unia puutaloista 
ja puutarhajuhlista siniharmaissa valoissa. 
en muista miten kieltäytyä turhista houkutuksista 
eikä jalkojen kantamiseen voi enää luottaa, etenkään lyhyissä nahkahameissa. 
kävelen yhtenä kokonaisuutena koko matkan kampista kalasatamaan ja mietin onko 
jokaisella valkoisten valheiden vastapainoksi aina mustia. mainostaulu 
vastaa kysymykseen "hävyttömän paljon enemmän kuin tarpeeksi" ja tuntuu että joku 
ilta metro vielä hajoaa liitoksistaan kiihdyttäessään ennen myllypuroa. 
punaiset kahvimukit hylätään työmaiden reunoille yhtälailla kuin vihreätkin 
enkä tiedä milloin on liian myöhäistä pelastaa itsensä tukehtumasta 
liian isoihin paloihin. pohdin, voiko itsensä kadottaa 
identiteettivarkauksiin, ikkunoiden heijastumiin, lasien pohjiin, 
poistettuihin tiedostoihin ja vakiokalustoihin. mitä sitten tehdään, kun jäljellä on enää neulan rätinä kaiuttimissa
whitney, genesis, dire straits ja eppu normaali
jatkavat tasaista pyörimistään
otan ison kahvin, häilyn ja tanssin rajapyykeillä, viivytän viimesekunteille ennen juoksemista
ja välillä tiedän jo herätessäni etten aio nousta 
lainalla ilman kirjastokorttia täytän lomakkeita toisen perään, 
aurinko hyppii pölyhiukkasissa 
 ja sähköpostissa jälleen yksi 
"kiitos, 
mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun".
 
 
                                                                     lopulta juoksen.

2 kommenttia:

Hymyilytä mua !