koulun
mielen
tulevaisuuden
tasapainon
aamuyöiden
unettomuuden vuoksi
oon maalannut kukkia ja vetänyt lukemattomia väriä vaihtavia viivoja
katsonut peitevärien valumista jotka ostin vuosi sitten lähettääkseni elämäni toiseen suuntaan
oon kuunnellut pariisin kevättä
odottanut kesää
ollut etsimässä
hukassa olemisen rajamailla
oon halunnut olla hyvä
niin hyvä
että riittäisin itselleni
ja äiti sanoo huokaisten autonratissa elämän keventyvän heti kun tajuan kokoajan riittäväni
psykologian tunnilla sanottiin ihmisen vertaavan itseään ja onnellisuuttaan sen hetkiseen ympäristöön, enkä aina osaa olla vertaamatta
oon ajatellut
että tää kai on sitä nuoruutta,
kun kaikki tuntuu joltain tai ei yhtään miltään
ajatellut
että jos kirjoittaisin pelkkiä löytörunoja
jäisin itse puuttumaan
nyt aurinko lämmittää vaikka hävitin aurinkolasini ja hypin alas koulun ikkunalaudoilta
mulle kuuluu hyvää
opettelen pitkän talven jälkeen jättämään sanan kai edeltävän lauseen perästä pois
uskon kaiken turhan sulavan lumen mukana
ja lasken huomaamattani kynnystä nauramiselle
oon alkanut taas tuntemaan kylmiä väreitä
kasvot muuttuvat muistojen maailmankartaksi
merkkaavat pakoreittejä leukaa pitkin
ja välillä ympäriltä kuuluu satoja nauruja
ja istumme vaatehuoneen lattialla juhlavaatteet päällä päistämme sekaisin
tulisiko se silloin kun minä päätän
vai kun ilta
tuntuisiko muutos soluissa ja verisuonissa ihon alla
vai kahden vuoden päästä tavassa jolla nään pölyhiukkaset ilmassa
ehkä jokin päivä vaan tietää