2015/01/18

elämän vuoristorataa

Unohdan miten ajatellaan. 15% ajatuksistamme on sanoja ja kerrot sen tajuttaessa mullistavan kaiken. Saan syntymäpäivälahjaksi mandariineja ja kuorin ne spiraaleina, nauran niin että koskee enkä välitä miltä kuulostan. Kysyttäessä mitä tuijotan vastaan tyhjää ja ennen sitä tärisen riemusta, jännitän niin että kihelmöi. Nään hölmöjä unia ja vaellan niissä minne tahdon, kenen luo tahdon ja vaellan tuntemattomaan. Unia joista koulussa minulle kerrottiin, niitä hyviä kuulemma. 

Tuntematon maksaa bussilippuni ja tuuli viskoo tukkaa niin etten nää eteeni enkä silti laita sitä kiinni. Kerron spottivalossa eilisestä pimeydelle, muistan miten uutenavuotena kello kolmen auvuudessa kirjoitin viestin siitä miten mitä tahansa voi tapahtua, milloin tahansa. Kerron siitäkin ja meinaan kompastua rappusissa. Nukun kahdet päiväunet ja kolhin itseni pöydän kulmiin, äiti käskee leikata kynnet ettei repeäminen satu enempää. Bussissa päätän opetella seisomaan ryhdissä, vietän päivät ja yöt samassa pehmoisuudessa. Kotiin pitää tulla hiljaa, unessa en saa avainta lukkoon ja aamulla on oltava virkeä, kirjoitettava tuhat sanaa ja vieraita kieliä. Sana pitäisi alkaa tuntua liiankin tutulta ja ahkeruus vaikealta murteelta, vaikka sitähän vasta olinkin. 

Asiat tulevat odottamatta mutta kun ne tapahtuvat tiesin kuitenkin niiden olevan edessä, kuten saumojen ratkeaminen. Saumoja mielessä, farkuissa, sydämessä, siellä mihin rispaantuneet langanpäät johtavat. Silti en edelleenkään osaa nimetä asioita jotka olisivat huonosti. Tahtoisin kyetä seisomaan horjumatta, mutta ehkei minun kuulu vielä jäädä paikoilleni. Ehkä joku muukin pelastaa nyt bussiliputtomia, ehkä valoin uskoa johonkin, ehkä valan uskoa vielä itseenikin. Mietin miksen aina muista olla se, joka näkee kaikessa jotain auringonkeltaista. 

Sanojen vuodettua näkökenttään pohdin onko todella näin. Tämän jälkeen huomaan laittavani spotifyn päälle ja kirjoittavani ''elämällä on yleensä hassu tapa järjestyä''. Ehkä se järjestyy vaikkei erityisesti olisikaan mitään järjestettävää, ehkä näet kokokuvan.

Ryhtymiskriisissä, kaiken unohtaneena hukun ajatuksiin.